Ystävät

Ystävät ovat hienoa asia jos sieltä osaa poimia ne kakkapäät pois ja osaa arvostaa niitä oikeita ystäviä. Nykyään joutuu vain liian usein pettymään ystävien suhteen koska ihmiset osaavat olla niin kaksinaamaisia. Itse olen pyrkinyt karsimaan "feikki"kaverit pois. Aito ystävyys kestää vaikka mitä ja kuinka kauan.

Syy miksi aloin kirjoittamaan tästä aiheesta on se kun olen itse miettinyt lähi aikoina kuinka paljon kaveri piirini on muuttunut ala-aste ajoilta mutta on siellä myös niitä ala-aste kavereitakin joidenkin kanssa olen tullut paljon paremmaksi kaveriksi lukiossa kun mitä me oltiin ala-asteella. Olen myös saanut uusiakin kavereita lukiosta.

Kaveri suhteet muuttuvat vanhetessa ja aikuistuessa esimerkiksi kun:

- Kerhossa halusi olla sen kaveri kenellä oli hienoimmat lelut tai ketä osasi leikkiä parhaiten.
- Ala-asteella oli vain se yksi hyvä kaveri eli se oma ihkupihku paras kaveri eikä kenenkään muun kanssa        voinut edes harkita olevansa.
- Ylä-asteella liikuttiin siinä omissa porukoissa jokainen "liittyi" johonkin porukkaan ja riidat yleisiä.
- Lukiossa kaikki ovat keskenään kavereita ja liikkuvat tauoilla yhdessä, eikä ole erikseen mitään porukoita    mutta meillä on omieni kaverieni kanssa oma poppoo jossa yleensä olemme mutta ei läheskään aina.

HUOM! Ollaan kirjoitettu minun näkö kulmastani ja tytön näkö kulmasta eli muiden mielestä asiat voivat olla erin tavoin ja pojilla varsinkin.

Kun liikutaan siinä omassa porukassa niin jokaiselle muodostuu oma "rooli" esim. porukan hauskuttaja, porukan aivot jne mutta ei niitä lajitella jokaiselle että "Raija sinä olet nyt meidän porukan hauskuttaja"..

Ehei, ne muodostuu ihan itsestään.. Ne porukat myös hajoavat monesti myös ja muuttuvat koska me nuoret kasvetaan niin eri aikaa aikuisiksi ja jotkut eivät kasva ollenkaan (kuulun itse tähän ryhmään..) joten jokaisen huumorintaju muuttuu eikä jaksakaan sellaisen seuraa enää kenen kanssa joskus on ollutkin paita ja peppu.

Se on vain ei niin kiva totuus että joskus huomaa ettei sellaisen seura enään kiinnosta kenen kanssa on iät ja ajat ollut.. Myös eri elämäntilanteet voivat hajoittaa kaveri suhteita jos esimerkiksi saa vauvan tai menee naimisiin tai kihloihin.. Niitä syitä on monia..

Nyt lukiossa olen huomannut (niin kuin juuri ennen jo mainitsin) että nykyään olen parempaa kaveria sellaisten ihmisten kanssa kenen kanssa vain ala/ylä-asteella riitelin. Voi olla, että olemme kasvaneet sen verran aikuisiksi että pystymme olemaan yhdessä. Tai sitten se johtuu minusta koska en enää nykyään tuomitse ihmistä ennen kuin tutustun häneen itse ja en enää jaksa riidellä tyhmistä asioista. Yritän välttää nykyään riitelyä ihan viimiseen asti koska riitelyssä kumpikaan osapuoli ei hyödy mitenkään siitä mykkäkoulusta..

Itselläni ei ole mitään kriteereitä minkälainen ystäväni pitäisi olla koska on hyvä jos on erilaisia kavereita eikä kaikki siitä samasta muotista veistettyjä. Itse pyrin olemaan mahdollisimman hyvä ystävä ja pyrin pitämään ystäviini yhteyttä mahdollisimman usein ainakin niihin kenen kanssa en ole samassa koulussa.

Minun kaksi hyvää ystävääni on sellaista kenen kanssa olen ollut jo ihan ala-asteelta asti hyviä kavereita. Me olemme riidelleet, kinastelleet, haukkuneet toisemme pystyyn mutta silti ollaan vieläkin ystäviä. Toinen minun hyvistä ystävistä meni eri kouluun kun minä joten näemme harvemmin mutta aina kun näemme niin yhtä hauskaa meillä silloinkin on niinkuin aina. Kyllä, se hyvä ystävyyssuhde kestää mitä vain..

Tällä hetkellä olen tyytyväinen kaveripiiriini ja olen kaikkien kanssa usein tekemisissä ja näen riittävän usein.

Mutta isosiskoni on ihan kaikista parihain "kaverini"<3 jolle tulee usein itkettyä esim. jos parturi on leikannut hiukset päin mäntyä tai muuten vain kaikki on ihan huonosti niin sisko kuuntelee (: