Katsoin eilen Roskisprinssi-elokuvan kertoi pojasta jonka vanhemmat olivat rikkaita ja pojalla oli kaikki mitä hän halusi mutta hän kuitenkin lähti kotoa pois ja muutti itäsuomalaiseen pikkukaupunkiin. Hän vaihtoi valmiiksi pedatun tulevaisuutensa roskakuskin apupojan hommiin. Hän asui pikkukaupungissa vanhan alkoholisoituneen naisen alivuokralaisena. Elokuvassa pojan isä sanoi pojalleen ennempää kuin hän lähti
"Et sinä tule koskaan pärjäämään yksin maailmassa kun kaikki on eteesi kannettu."
Elokuva sai minut miettimään asioista. Itse en ole mitenkään rikkaasta perheestä koska äitini on yksinhuoltaja ja harvemmin meillä on paljon ylimääräistä rahaa varsinkaan nyt kun äiti on työttömänä. Silti olen aina saanut kaiken mitä olen halunnut ja minulla on kaikki mitä olen halunnut. Saan kummeiltani aika paljon rahaa tai oikeastaan he ostavat minulle kaikki mitä haluan eikä minun tarvitse tehdä sen eteen mitään. Ekä nyt halunnut leuhkia mitenkään mutta kerroin vain miten asia on.
Niin kuin olen jo ennen maininnut niin minun ei ole tarvinnut melkein koskaan tehdä mitään rahani eteen koska on riittänyt se että olen joko ollut käsi ojossa tai soittanut mummulle. Pari vuotta sitten ajattelin että raha tekee onnelliseksi mutta nykyään olen huomannut että se ei tee onnelliseksi. Minusta oli pari vuotta sitten outoa kun kaveri sanoi että täytyy tehdä kotitöitä että saan rahaa. Viikkoraha oli myös minulle ihan outo käsite koska itse sain aina rahaa kun pyysin. Nyt olen vasta ymmärtänyt että jos on tehnyt rahan eteen työtä niin rahaa osaa arvostaa enemmän kuin ettei sen eteen olisi tehnyt työtä.
Kesällä minun olisi tarkoitus mennä kesätöihin mutta en haluaisi yhtään mennä mutta olisihan se hienoa jos olisi vähän ylimääräistä rahaa ja vielä itse tienattua. Työnteko kasvattaa ihmistä koska on vastuussa omista tekemisistään eikä voi kauheasti sooloilla.
Mietein yöllä kun en saanut unta että pärjäisinkö minä yksin toisessa kaupungissa? Jos minulla olisi vain tietty määrä rahaa jota en saisi lisää vaan sitten minun pitäisi etsiä työpaikka ja asunto. Enkä saisi pyytää sukulaisilta rahaa vaan pitäisi pärjätä omillaan. Tulin siihen tulokseen että alku voisi olla aika ankeata mutta ehkä se siitä lähtisi rullaamaan. Tai sitten ei..
Olen useasti miettinyt jos vaihtaisin lukiota ja muuttaisin toiseen kaupunkiin mutta ajatuksen tasolle se on jäänyt. En tiedä mikä estää minua vaihtamasta lukiota ja muuttamasta? Joskus haluaisi vain muuttaa toiselle paikkakunnalle missä kukaan ei tiedä sinusta mitään.
Nykyään onneksi olen jo hieman aikuistunut ja ymmärrän ainakin jotekin jos ei oikeasti ole rahaa ostaa uusia farkkuja sitten täytyy vain kulkea vanhoilla. Olen myös tehnyt rahani eteen työtä esimerkiksi menen nyt viikonloppuna hoitamaan äitini työkaverin lapsia.
Aikuistumisuuden merkkejä(kö)?
Luin yhdestä toisesta blogista tästä samasta aiheesta ja ajattelin itsekkin kertoa mielenpiteeni eläinrääkkäyksestä. Minusta eläinrääkkäys pitäisi saada ihan kokonaan loppumaan ja siihen pitäisi puuttua enemmän!
Jos sinä otat itsellesi ihan minkä tahansa eläimen niin sinun pitää olla ihan 100% varma että voit tarjota kaiken mitä se eläin tarvitsee.. Kannattaa myös miettiä jo valmiiksi jos lähdet matkalle minne voit laittaa eläimet hoitoon siksi aikaa.. Minun kaverilla ja minulla on sopimus että voin viedä omat marsuni hoitoon heille ja he voivat tuoda heidän marsut heille hoitoon niinkuin nyt para aikaakin on :-)
Koiraa ottaessa kannattaa miettiä mihin tarkoitukseen koiran ottaa esim.. lenkkiseuraksi,harrastustarkoitukseen tai metsästystarkoitukseen.. Sitten kannattaa alkaa vasta miettimään minkä rotuisen koiran ottaa.. Myös se on olennainen asia kuinka iso on sinun asuntosi koska minusta ei ole mitään järkeä ottaa yksiöön saksanpaimenkoiraa!? Järki hei.. Saksanpaimenkoira on omakotitalo/rivitalo koira.. Me asutaan kolmiossa ja meillä on serra & kääpiöpinseri joskus tuntuu että tämäkään tila ei riitä noille kahdelle kun ne oikein riehuu..
Netistä olen aika paljon lukenut sitä kun ollaan hyljätty eläimiä metsiin tai vaan jätetty jonnekkin.. Eikö ihminen nyt hemmetti soikoon tajua ettei sellainen eläin osaa elää luonnossa joka on tottunut että kaikki saa nenän eteen.. Meidän naapuriin tuotiin juuri sellainen kissanpentu joka löydettiin metsästä ja on iältään noin 2kk.. Pentu oli ihan laiha tullessaa ja huusi vain koko ajan mutta nykyään on jo paremmassa kunnossa. Ne ihmiset ketkä hylkää eläimiänsä pitäisi kokea sama itse niin sen jälkeen he tajuaisivat kuinka väärin on hyljätä eläimiä!
Tämän kauheempa asiaan en tiedä kuin koiratappelut ja se saa minut näkemään punaista.. Mikä järki niissä on ihan oikeasti voisiko joku kertoa minulle sen vastauksen?! Mitä hienoa on katsoa kun kaksi koiraa tappelevat niin kauan että toinen kuolee? Ne idiootit nauravat vain siinä vieressä kun koirat tappelevat.. Ne ketkä järjestää koiratappeluita/kannattaa pitäisi tappaa minun mielestäni.. En ymmärrä miksi koirat pitäisi opettaa pennusta pitäen tappelemaan toistensa kanssa..? En vain ymmärrä mitä hienoa siinä on.. Järki käteen ihmiset!
Olen myös näitä asioita vastaan: Turkistarhaus, pentutehtailu ja kaikkia muitakin asioita jotka eivät täytä/määritä eläinsuojelun määrittämiä kriteereitä.
