Riiviö muutti meille melkein tasan kolme vuotta sitten kun löysimme ilmoituksen 4 kuukauden vanhasta koiranpennusta ja meillä synkkasi heti. Ensimmäiset pari viikkoa olivat helppoja kuten yleensä aina pienessä "huumassa" ja koirakin tutustuu vasta uuteen ympäristöönsä. Sitten alkoi pieni kokeilu-vaihe joka oli kanssa ihan normaalia ja sitä kesti hetken aikaa. Riiviö tuhosi pentu aikanaan kaikki mitä vain pystyi ja nyt en valehtele koska se oli kuin kävelevä monsteri. Riiviö soi kivi seinää, muovi lattiaa, sängyn jalkoja, 7 mattoa, pari puhelinta ja sukkia. Luonteelta se oli aivan mahdottoman ihana se tuli kaikkien kanssa toimeen ja sen kanssa pystyi menemään ihan minne vain eikä ollut mitään ongelmia kunnes tuli "murrosikä". Riiviö muuttui ihan totaalisesti ei tullut koirien kanssa enään toimeen ja aina piti varoa mitä se tekee koska se muuttui todella arvaamattomaksi. Se oli raskasta aikaa.. Kunnes otimme riiviölle kaverin ja tutustuimme hänen kasvattajaan joka kertoi Riiviön olevan "ongelmakoira" joka kärsii eroahdistuksesta se kuitenkin helpottui kun uusi koirakaveri saapui. Seuraava vuosi sitten sujuikin mukavasti.
Älä pelkää pikkusisko, taivas pitää sinun puolta
Vaikka joudut tänään yksin lähtemään
Mä en voi sun mukaan tulla, ei ole lupaa siihen mulla
Mut älä pelkää, älä pelkää pikkusisko
Sitten yhtenä kauniina päivänä kun saavuin koulusta kotiin huomasin heti jonkin olevan pielessä koska Riiviö ei juossut portille vastaan ja kun lähdin viemään häntä kävelylle hän käveli todella huonosti mutta ajattelin että se on vain juuri herännyt että on jalat vielä jumissa. Me menimme takaisin sisälle ja aloin tekemään läksyjä. Yhtäkkiä Riiviö alkoi tärisemään, jalat jäykistyivät ja koko koira tärisi.. Soitin ensimmäiseksi siskon minun tuekseni ja sen jälkeen soitin kasvattajalle joka saapui heti melkein paikalle. Hän totesi sen mitä koko ajan pelkäsinkin että Riiviö sai epilepsiakohtauksen. Ne sanat jäivät toistumaan päähäni. Sen jälkeen kaikki muuttui koko koira muuttui. Riiviöstä tuli todella agressiivinen ihan kaikille ja alkoi käymään toisen koiramme kimppuun. Ja tämä kaikki johtui siitä kun hän oli niin kipeä ettei pystymään olemaan ihan rauhallinen vaan tarvitsi koko ajan tehdä jotain. Riiviö alkoi loppuaikoina tekemään sitä ettei pissannut ollenkaan melkein 18h vaikka vietiin koko ajan ulos ja vettäkin se joi sen 2 kupillista päivässä.
Älä pelkää pikkusisko, taivas pitää sinun puolta
Vaikka joudut tänään yksin lähtemään
Mä en voi sun mukaan tulla, ei ole lupaa siihen mulla
Mut älä pelkää, älä pelkää pikkusisko
Tämä tilanne alkoi hiertämään äitini ja minun välejäni koska minä en halunnut nähdä totuutta eli sitä, että minun pieni karvapallo on niin kipeä, että se kärsii. Ja syytin äitiäni siitä että miksi hän haluaa lopettaa "terveen" koiran vaikkakin äiti vain yritti puhua järkeä minulle mutta en halunnut kuunnella totuutta. Se oli minulle viimeinen pisara kun Riiviö nälväisi pikkuveljeäni käteen sitten tein sen päätöksen...
Tein Riiviän viimeisistä viikoista ja päivistä aivan ihanat<3 Hän sais juosta vapaana pellolla ja metsässä sen verran mitä jaksoi vapaana. Hän oli minun mukana aina kaikki hänen viimeiset päivänsä. En tiedä kuinka monta kyyneltä itkin noina aikoina ehkei ole edes niin suurta lukua että voisi sanoa. Olin ihan surun murtama..
Kaikista kauhein hetki oli kun joutui sanomaan viimeiset heipat ja antaa viimeiset halit. Hän itse hyppäsi auton takaluukkuun, meni heti maaten ja katsoi minua niillä ruskeilla nappi silmillä vielä viimeisen kerran.
Laulan sulle tämän laulun, pikkusisko
Ja mä toivon et tuska hetkeksi helpottaa
Sä olet mulle ollut rakkain aina
Nuku hyvin pikkusisko, hyvää matkaa
Vieläkin kun muistelen noita hetkiä puskeutuu kauhea kyynel aalto silmistäni. Onneksi on kuitenkin kaikki ihanat muistot joita voin muistella joka päivä ja voin käydä riiviön omalla muistopaikalla. Nyt riiviöllä on kaikki hyvin. Isosiskoni kertoi että hän oli nähnyt paria päivää ennen riiviön viimeistä päivää unen jossa riiviö juoksi vapaana hiekkarannalla ja minä uskon, että tuo uni oli enne uni ja nyt hän juoksee siellä hiekkarannalla korvat lepattaen terveenä ja iloisena.<3
Vieläkin on hetkiä jolloin ei kykene muuta kuin itkemään koska ikävä on niin kova ja tulee aina olemaakin. Minä rakastin sitä pientä karvapalloa kaikista eniten tässä maailmassa ja rakastan vieläkin<3 Nyt hän vain on pienenä enkelini pilven reunalla ja sieltä hän seuraa minun tekemisiäni. Tiedän että ikävä ei helpota koskaan mutta en haluaisikaan että helpottaisi koska sitten en enää välittäisi riiviöstä jos ei olisi häntä ikävä. Rakastan sinua yli kaiken pieni riiviöni<3
