Ystävät

Ystävät ovat hienoa asia jos sieltä osaa poimia ne kakkapäät pois ja osaa arvostaa niitä oikeita ystäviä. Nykyään joutuu vain liian usein pettymään ystävien suhteen koska ihmiset osaavat olla niin kaksinaamaisia. Itse olen pyrkinyt karsimaan "feikki"kaverit pois. Aito ystävyys kestää vaikka mitä ja kuinka kauan.

Syy miksi aloin kirjoittamaan tästä aiheesta on se kun olen itse miettinyt lähi aikoina kuinka paljon kaveri piirini on muuttunut ala-aste ajoilta mutta on siellä myös niitä ala-aste kavereitakin joidenkin kanssa olen tullut paljon paremmaksi kaveriksi lukiossa kun mitä me oltiin ala-asteella. Olen myös saanut uusiakin kavereita lukiosta.

Kaveri suhteet muuttuvat vanhetessa ja aikuistuessa esimerkiksi kun:

- Kerhossa halusi olla sen kaveri kenellä oli hienoimmat lelut tai ketä osasi leikkiä parhaiten.
- Ala-asteella oli vain se yksi hyvä kaveri eli se oma ihkupihku paras kaveri eikä kenenkään muun kanssa        voinut edes harkita olevansa.
- Ylä-asteella liikuttiin siinä omissa porukoissa jokainen "liittyi" johonkin porukkaan ja riidat yleisiä.
- Lukiossa kaikki ovat keskenään kavereita ja liikkuvat tauoilla yhdessä, eikä ole erikseen mitään porukoita    mutta meillä on omieni kaverieni kanssa oma poppoo jossa yleensä olemme mutta ei läheskään aina.

HUOM! Ollaan kirjoitettu minun näkö kulmastani ja tytön näkö kulmasta eli muiden mielestä asiat voivat olla erin tavoin ja pojilla varsinkin.

Kun liikutaan siinä omassa porukassa niin jokaiselle muodostuu oma "rooli" esim. porukan hauskuttaja, porukan aivot jne mutta ei niitä lajitella jokaiselle että "Raija sinä olet nyt meidän porukan hauskuttaja"..

Ehei, ne muodostuu ihan itsestään.. Ne porukat myös hajoavat monesti myös ja muuttuvat koska me nuoret kasvetaan niin eri aikaa aikuisiksi ja jotkut eivät kasva ollenkaan (kuulun itse tähän ryhmään..) joten jokaisen huumorintaju muuttuu eikä jaksakaan sellaisen seuraa enää kenen kanssa joskus on ollutkin paita ja peppu.

Se on vain ei niin kiva totuus että joskus huomaa ettei sellaisen seura enään kiinnosta kenen kanssa on iät ja ajat ollut.. Myös eri elämäntilanteet voivat hajoittaa kaveri suhteita jos esimerkiksi saa vauvan tai menee naimisiin tai kihloihin.. Niitä syitä on monia..

Nyt lukiossa olen huomannut (niin kuin juuri ennen jo mainitsin) että nykyään olen parempaa kaveria sellaisten ihmisten kanssa kenen kanssa vain ala/ylä-asteella riitelin. Voi olla, että olemme kasvaneet sen verran aikuisiksi että pystymme olemaan yhdessä. Tai sitten se johtuu minusta koska en enää nykyään tuomitse ihmistä ennen kuin tutustun häneen itse ja en enää jaksa riidellä tyhmistä asioista. Yritän välttää nykyään riitelyä ihan viimiseen asti koska riitelyssä kumpikaan osapuoli ei hyödy mitenkään siitä mykkäkoulusta..

Itselläni ei ole mitään kriteereitä minkälainen ystäväni pitäisi olla koska on hyvä jos on erilaisia kavereita eikä kaikki siitä samasta muotista veistettyjä. Itse pyrin olemaan mahdollisimman hyvä ystävä ja pyrin pitämään ystäviini yhteyttä mahdollisimman usein ainakin niihin kenen kanssa en ole samassa koulussa.

Minun kaksi hyvää ystävääni on sellaista kenen kanssa olen ollut jo ihan ala-asteelta asti hyviä kavereita. Me olemme riidelleet, kinastelleet, haukkuneet toisemme pystyyn mutta silti ollaan vieläkin ystäviä. Toinen minun hyvistä ystävistä meni eri kouluun kun minä joten näemme harvemmin mutta aina kun näemme niin yhtä hauskaa meillä silloinkin on niinkuin aina. Kyllä, se hyvä ystävyyssuhde kestää mitä vain..

Tällä hetkellä olen tyytyväinen kaveripiiriini ja olen kaikkien kanssa usein tekemisissä ja näen riittävän usein.

Mutta isosiskoni on ihan kaikista parihain "kaverini"<3 jolle tulee usein itkettyä esim. jos parturi on leikannut hiukset päin mäntyä tai muuten vain kaikki on ihan huonosti niin sisko kuuntelee (:

Blogi & Bloggaaminen

Bloggamisesta on tullut minulle niin sanottu harrastus. Kulutan suurimman osan viikonlopusta luonnostelemalla, suunnittelemalla ja kirjoittamalla postauksia. Blogin alussa postailin paljon harvemmin kuin nykyään. Bloggaus vie mukanaan.

Minä bloggaajana yritän kirjoittaa sellaisista asioista mitkä kiinnostaisivat lukijoitakin mutta niistä asioista on helpompi kirjoittaa mitkä itseään kiinnostaa/mietityttää. Kirjoitan kaikki asiat niin kuin ne ovat esim. Jos kirjoitan kuulumispostauksen niin kirjotan siihen mitä minulle oikeasti kuuluu enkä muuntele faktoja tai jos meillä menee Murmelin kanssa huonosti niin sitten meillä menee turhaan tosiasioita alkaa blogissa valehtelemaan. Minä yritän kirjoittaa hyvää tekstiä jota on helppo lukea mutta minulle tulee tooosi paljon kirjoitusvirheitä. Minä kirjoitan blogiini kaikista asioista. 

Bloggaus minulle itsessään on rentoutumista kun kirjoitan unohdan ihan kaiken mitä ympärilläni tapahtuu koska keskityin vain siihen kirjoittamiseen. Jos minua jokin asia suututtaa/ärsyttää yleensä kirjoitan asiasta blogiini niin se helpottaa oloani. Kirjoittaminen on minulle terapiaa. Minä voisin kirjoittaa vaikka kolmekin postausta päivässä jos minun ei tarvitsisi käydä lukiossa. Minä tykkään kirjoittaa aika pitkiä postauksia tai sitten vain kerron asioista juurta jaksaen. En osaisi enää kuvitella olematta kirjoittamatta blogia koska tästä on tullut jo tapa.

Minä itse en ole vielä tyytyväinen blogini ulkonäköön koska haluan että blogini muistuttaa minua eikä tämä ulkoasu nyt hirveästi kuvaa minua mutta menkööt nyt vielä hetken. Kun etsin uusia blogeja luettavaksi kiinnitän tosi paljon huomiota tekstien lisäksi blogin ulkoasuun koska se kertoo minun mielestäni kirjoittajasta paljon.

Yksi tärkein asia mikä vie blogia eteenpäin on lukijat, seuraajat ja edintoten kommentit. Minä ainakin saan blogin kommenteista lisävoimaa kirjoittaa uusia postauksia ja toivonkin, että blogiini kommentoitaisiin enemmän. Minulle on ihansama onko kommentti negatiivinen vai positiivinen koska otan ne kaikki ilosylin vastaan. Niissä negatiivisin sävytteisissä kommentteisessa voi olla jotain sellaista mikä edistää kirjoittajana tai huomaat virheesi. Kaikista kivoimpia on kuitenkin ne kehut (:

Paitsi nykyään olen huomannut että kun pystyy blogeihin kommentoimaan ihan nimettömänä niin se tekee suurenkiusauksen kommentoida anonyyminä jotain ilkeetä enkä halua yleistää tätä että kaikki anonyyminä kirjoitetut kommentit olisivat ilkeitä vaan on niitä hyviäkin kommentteja. En vain käsitä mitä hienoa on kommentoida anonyyminä jotain ilkeätä toisen blogiin ja saada toisen surulliseksi?! Toiset ihmiset ovat ilkeitä.

Itse tykkään lukea blogeja jotka kertovat lapsista niin sanottuja mammablogeja ja lifestyle-blogeja. Mitään lemppareita en osaa itselleni määritellä koska minulla on "lemppareita" niin monia. Huomaan melkein ensimmäisen luetun postauksen jälkeen että tykkäänkö blogista vai en. Muotiblogeista en niinkään välitä koska en itse seuraa mitenkään erityisesti muotia..

Glasperlenspiel - Nie Vergessen