Keskustelupalstat

Eksyin eilen lukemaan suomi24.fi:n keskustelupalstoja ihan huvikseni. Yleensä luen niitä mitkä liittyy monikulttuurisiin perheisiin. Välillä kun niitä lukee niin herää suuri myötä häpeä keskustelun aloittajaa kohtaan.

Yhdessäkin keskustelussa yksi nainen kysyy "Seurustelen muslimin kanssa, itse olen kristitty. Jos meille tulisi lapsi, mikä määrää lapsen uskonnon? tietenkin mies haluaisi että tuleva lapsemme olisi muslimi ja minä haluan lapsesta kristityn, mutta onko suomessa joku laki, kenen mukaan lapsi menee? " Eikö tuosta kannattaisi ihan keskustella oman miehensä kanssa koska tuskinpa kukaan nyt voi teille sanoa kuka "määrää" mihin uskontoon lapsi kasvatetaan. Se on ihan teidän oma asia. Minä en ole nyt ihan varma miten tuo menee mutta ihanko olisin lukenut jostain, että lapsen uskonto määräytyy isän uskonnon mukaan mutta en ole ihan varma.

Jotkut haukkuvat keskustepalstoillaan miehiään " Mieheni on täysuskovainen ja itse en ole sitämieltä että raamatun tapahtuvat ovat "maailmanhistoria" ja jos esim. teen jotain epäsoveliasta siitä tulee huuto? MÌSSÄ NORMAALEJA IHMISIÄ KASVAA?! Itse olen siinä rajoilla onko mitään järkeä koko "herrassa " Tuostakin olen sitä mieltä, että puhukaa yhdessä äläkä pura minnekään nettipalstoille.

Monesti tuollakin palstalla ihmiset kysyvät sellaisiakin kysymyksiä joihin saisi varmaan vastauksen siltä omalta mieheltäkin. Välillä herää vain kysymys mieleeni, että miksei esim. ennen lapsen syntymää puhuta tuollaiset uskontoasiatkin valmiiksi ettei tarvitsisi netissä kysellä vierailta ihmisiltä apua. Jokainen perhe päättää itse varmaan mihin uskontoon lapsensa kasvattavat eikä siihen oikein muut voi mitään sanoa.

Sitä en todellakaan ymmärrä, että jos erotaan miehen kanssa niin sitä mennään haukkumaan jollekin keskustelupalstalle! Minusta se on todella halpamaista eikä oikein anna hyvää kuvaa itsestäkään. En ymmärrä missään kohtaan puolison haukkumista netissä vaikka olisi mitä tehnyt se ei vain sovi omaan arvomaailmaani koska eikö sellaiset asiat voi pitää ihan teidän tietona.

En kielläkkään ettei keskustelupalstoilta saisi apua ongelmiin mutta itse en usko siihen että saisi. Kaikilla ihmisillä on vaan asioista eri mielipide eikä melkein kenelläkään ole sama mielipide mistään esim. mikä uskonto on oikea. Myönnän, että itsekkin välillä luen keskustelupalstoja jos vaikka saisin neuvoja miten saisin Naperon olemaan hiljaa kun ovikello soi mutta en mihinkään muihin asioihin katsoisi apua keskustelupalstoilta.

Välillä jopa ihmiset osaavat keskustella ihan siististikin keskustelupalstoilla mutta yleinsä siellä puhutaan niin epäsiistejä että välillä mietin että miksi tuon on edes pitänyt kirjoittaa tuon kommenttin. Aikuiset ihmiset ovat somessa kuin pieniä lapsia hiekkalaatikolla.

Siis hyvät ihmiset keskustelkaa omien miesten kanssa asioista enempää kuin alatte kysymään apuja jostain keskustelupalstoilta koska veikkaisin että saisitte jopa paremman vastauksen teidän omalta mieheltänne kuin somesta. Parisuhde ei etene jos ette keskustele asioista. (;

Minun epänormaali perheeni

Minä en ole koskaan pitänyt minun perhettäni normaalina koska perheessämme ei ole koskaan ollut isää vaan aina pelkkä äiti. En osaisi kuvitella jos perheessämme asuisi myös oikea isäni koska olen tottunut asumaan vain äitini ja pikkuveljeni kanssa kolmestaan.

Välillä olen ollut kateellinen kavereilleni siitä kun heillä on "normaali" perhe eli äiti sekä isä ja sisaruksia mutta olen minä kuitenkin ihan tyytyväinen minun epänormaaliin perheeseen.

Äitini on aina ollut hiukan epä-äitimäinen eli jos minä en tuntisi äitiäni enkä tietäisi että hänellä on lapsia niin luulisin hänen olevan lapseton. Äitini ei osaa tehdä ruokaa eikä tykkää siivota joten minä pidän taloa siistinä. Hän myös tykkää käydä baarissa todella usein melkein joka viikonloppu.. Eihän ennen käynyt näin usein mutta nyt kun me olemme isompia niin menojalka on ruvennut vipittämään. Hänellä on myös todella lyhyt pinna eli hermostuu todella nopeasti jonka itsekkin olen perinyt. Vaikka äitini on hiukan hömelö bilehile niin hän kuitenkin aina haluaa/yrittää että meillä on kaikki hyvin ja tekee kaikkensa meidän eteen.

Ei kaikki äipät voi olla samanlaisia (; Monet kaverini sanovat äitiäni rennoksi ja hauskaksi joka hän onkin aina välillä.

Me ollemme aika samanlaisia äipän kanssa joten riitelemme myös aika paljon. Olemme molemmat lyhyt pinnaisia joten on usein riitoja tiedossa. 

Vaikka äitini on rento yksi asia on hänelle ehdoton ei eli hän ei anna minun edes maistaa alkoholia ollenkaan jos edes ehdotan maistavani hirveä valitus. Sanoin äipälle, että ajattelin juoda siiderin uuden vuoden kunniaksi niin hän sanoi jos juon niin en pääse Berliiniin keväällä joten en sitten taidakkaan maistaa sitä yhtä edes. 

Ihana äitini loppujen lopuksi on!

Pikkuveljeni on täysi hulttio joka johtuu siitä, että hänellä on adhd joka vaikuttaa häneen tosi paljon. Hän on koko ajan liikkeessä, pitäisi koko ajan tehdä jotain ja puhuu kuin papupata. Me olemme toistemme vastakohtia ainakin joissakin asioissa. Äippä aina sanoo että olen se helpompi lapsi.

Veljeni on todella mukava muuten paitsi välillä olemme eri mieltä asioista mutta kaikki sisarukset ovat aina välillä. Joskus meillä on tosi hauskaa yhdessä. 

Isosisko on vain isosisko. Hän on minulle tärkeä ihminen johon turvaudun pahan paikan tullen ja ihan muutenkin. Ensimmäinen ihminen jolle soitan/viestitän jos minulle tapahtuu jotain jännää/hauskaa/pelottavaa tms. Tärkeä ihminen. Hänestä voitte lukea lisää Täältä.

Minusta aina välillä tuntuu, että olen perheessämme kolmas pyörä koska pikkuveljeni ja äitini tulevat juttuun paremmin kahdestaan kun jos minä olen kanssa mukana. Olen meidän perheen outo lintu koska olen aina yksin huoneessani kun he ovat yhdessä olohuoneessa. Välillä minusta tuntuu tosi pahalta kun kuulen heidän nauravan yhdessä ja istun yksin huoneessani mutta voisinhan minäkin mennä heidän kanssaan olohuoneeseen mutta en vain halua. :/  En halua pilata heidän yhteisoloa tulemalla heidän "väliin". Tulen paljon paremmin toimeen isosiskoni perheen kanssa kun oman perheeni koska tunnen kuuluvani isosiskon luona johonkin tärkeään. Luulen, että pikkuveljeni on äipälle tärkeämpi sen takia koska hän on poika ja kuopus äitin "vauva" kun taas minä olen esikoinen, tyttö ja seurustelen. Äitini suhtautuminen minuun muuttui paljon välinpitämättömämmäksi kun kerroin seurustelevani. Veljestäni hän huolehtii kuin mistäkin vauvasta. Välillä pistää oikein ärsyttämään äitini lässytys veljelleni. Kai tämä joskus sitten muuttuu kun minä ja veljeni kasvamme vanhemmiksi. 

Joskus ihmiset eivät ajattele asioita loppuun asti

Selailen useasti erilaisia muslimi-blogeja tai siis yleisesti etsin uusia blogia luettaviksi ja olen löytänyt ihan liian monta sellaista blogia, joissa tyttö seurustelee muslimi miehen kanssa ja tyttö on itsekin heti kääntynyt muslimiksi parin kuukauden seurustelun jälkeen. Jos minä löydän (ja yleensä löydän) tällaisen blogin niin luen sen ihan mielenkiinnolla kokonaan läpi ja sen jälkeen mietin kuinka pellejä toiset naiset ovat.

Siis ei minulla mitään sitä vastaan ole jos uskontonsa haluaa vaihtaa, mutta minun mielestäni siihen uskontoon kannattaisi hieman ensin perehtyä mihin olet kääntymässä eikä tehdä näin "Haluan alkaa muslimiksi joten eroan kirkosta (koska se on nykyään niin helppoa) ja lisään facebook statukseen muslimi. That`s it.."

Ööö..Mikä järki? No, jokainen tekee tavallaan, mutta suosittelisin hieman perehtymään uskontoon. Minun mielestäni oman uskonnon vaihtaminen on tavallaan "vakava" asia, koska ethän sinä voi uskontoasi moneen kertaan vaihtaa..

Minua toisaaltaan säälittää ne ihmiset ne naiset ketkä rakastuu tulisesti muslimi-uskontoiseen mieheen (hyvä minun on sanoa entisenä kurdin tyttöystävänä) Ja sitten he haluavat kanssa muslimiksi eikä perehdy mitenkään mihinkään asioihin.. Kyllä se on nykyään helppoa!

Jos totta puhutaan niin minä en ole kertaankaan tosissani miettinyt suhteemme aikana että alkaisin muslimiksi, koska omasta mielestäni olen aika "nuori" vielä päättämään sellaisesta. Mutta saa nähdä sitten tulevaisuudessa jos vaikka minä itsekkin tekisin pellet ja vaihtaisin uskontoni perehtymättä siihen. Ikinä ei voi tietää..

Muslimit ei ainakaan yleinsä juo alkoholia (?) tai ei ainakaan hirveän usein, niin sitten nämä suomi-muslimi-naiset-himouskovaiset vetävät perseet joka viikonloppu baarissa..

Huivin käyttö on aika yleistä muslimi naisten keskuudessa. Minä en voisi ainakaan nyt kuvitella että piilottaisin hiukset huivin alle koska huivin käyttö on sitovaa jos laitat kerran huivin päähän niin sen pitää sen jälkeen olla aina päässä tai siis julkisilla paikoilla tai ainakin paikoissa joissa on vieraita miehiä. Mutta voithan tehdä itsestäsi pellen ja käytät huivia vain silloin kun sinua itseäsi huvittaa..

Nyt vielä lopuksi mieti todella syitä miksi haluat vaihtaa uskontosi koska eihän se rakastuminen voi olla ainut syy.. Eihän rakkaus aina kestä..

Sain varmaan monen tämän lukeneen niskakarvat pystyyn että miten saatoin kirjottaa asiasta, kun en mitään asioista tiedä?! No enhän minä ole väittänykkään että tietäisin asioista jotain ja tämä on vain mielipiteeni. 

-Adalet

Äiti & Minä

Äitini ja minun välini ovat taas alkaneet rakoilla.. Meillä on kausia, joilloin me emme riitele yhtään, mutta nyt riitelemme melkein koko ajan..Mistään ei voi puhua ettemme tappelisi.. Välillä olen kateellinen kavereilleni kenen äitisuhteet ovat hyvät.

Kun olin pieni vauva niin olin äitini kanssa koko ajan valokuvista päätellen. 2-vuotiaana äiti osti minulle vaaleanpunaisen pyörän ja opetti minut ajamaan sillä. <3

Neljä vuotta täyttäessäni ja pikkuveljeni syntymän jälkeen kaikki kääntyi päälaelleen. Äitilleni iski pieni masennus ja eikä pystynyt hoitamaan kahta pientä lasta, joten vietin aikaani todella todella paljon aikaa mummulassa. Silloin minusta tuli mummun tyttö ja olen vieläkin. Sitten kaikki rauhottui ja aloin taas viettämään aikaa kotona. Olin aivan kauhea noina aikoina, koska olin niin mustasukkainen pikkuveljelleni mummu aina kertoilee mitä minä tein pikkuveljelleni..

Minulle iski 12-vuotiaana ihan kauhea murrosikä ja olin itsekkin aivan kauhea. Aloin etsimään rajojani ja äitini ei osannut asettaa niitä minulle, joten mummu alkoi asettamaan niitä minulle. Joten pakkasin kassini ja mummula kutsui. Noina aikoina kun edes kävin kotona sain jo riidan aikaiseksi joten kävin kotona vain silloin kun äitini ei ollut kotona. Mummula oli sen hetkinen kotini.

Äitini löysi itselleen miehen, joka muutti meille. Hänestä tuli minun "isäni" ja olin hänen pikku prinsessa. Ja hän pystyi pitään minulle kuriakin. Äitini ja hänen rakkauselämä kesti 7.vuotta, kun he erosivat se oli meille kaikille rankkaa varsinkin pikkuveljelleni.

Syksynä jolloin äitini erosi niin meille muutti minun oma koiranpentu pitkän vingunnan päätteeksi. Pennusta tuli silmänteräni ja on vieläkin. <3 Koira sai minut muuttumaan rauhallisemmaksi ja alkoi sopu-kausi äitini kanssa. Me kävimme jopa yhdessä lenkeilläkin.

Nykyään pompottelen äitiäni ja kaikki kotona pyörii minun ympärilläni kuulemma.. Itse en sitä huomaa, koska olen tottunut pompottelemaan äitiäni.. Olen yrittänyt lopettaa sen ja kuunnella enemmän äitiäni.. Välillä on hyviä päiviä ja välillä huonoja, mutta en silti saisi purkaa turhautumistani äitiini.

Tämän postauksen tarkoitus on muistuttaa teitä kaikkia vaikka äitinne olisi kuinka pepusta niin täytyy silti muistaa, että meillä kaikilla on vain yksi oma äiti. Joten kannattaa edes yrittää pysyä väleissä niin minäkin yritän. 

-Adalet

Siskoni rakas mun

Minun isosiskoni on ihanin ihminen maailmassa. Sen takia hän ansaitsee ihan oman postauksen.

Biologisesti me emme ole mitään sukua mutta ei kai sillä ole mitään merkitystä. Tutustuimme noin 3.vuotta sitten ja nykyään hän on minulle tärkeä ihminen. Isosisko kuuntelee aina minun murheita, teini-angstia, juoruja, iloja ja suruja.. Hän saa myös ensiksi tietää kaikki minun asiat. Vaikka minä välillä valitankin hänelle aika paljon niin hän ei ole koskaan sanonut mitään ilkeää minulle vaikka monesti varmaan hänen on tehnyt mieli sanoa.. Isosisko on ainoa ketä tukee/auttaa kouluasioissa. Luotan häneen joten voin kertoa hänelle ihan kaikkia asioitani.. Ps. Parempaa isosiskoa ei ole olemassa!

Isosiskoni on piilo-blondi sen huomaa silloin kun hän nauraa minun kanssa jotain niin älytöntä ettei kukaan muu ymmärrä edes mitä hauskaa siinä on. Siskollani on hauska ääni kun hän nauraa..

Välillä mietin minkä ikäinen siskoni olikaan..Välillä hän alentuu ihan samalle tasolle minun kanssa. Silloin me ei muuta kuin nauretaan maha kippurassa vedet silmistä valuen..

Hänellä on myös varhaisiän dementtia koska hän unohtelee useasti asioita mutta minä olen jo niin tottunut siihen. Välillä jos hän on sanomassa jotain mutta unohtaa sen niin sanon sen itse hänelle jos tiedän mitä hän on tarkoittamassa.

Vaikka hän on jo maailman paras sisko niin hän on myös maailman paras äiti. Hänellä on viisi lasta ja hän pitää heitä kaikki samassa arvossa suosimatta ketään heistä enempään.

Nyt kerron vähän tosiasioita siskostani.. Hän on todistetusti siivoushullu! Vaikka siellä on jo todella siistiä mitä lapsiperheen kodissa voi olla niin en tiedä mitkä ultravalo silmät siskollani on kun hän näkee lattialla silti jalanjälkiä tai pölyä on kirjahyllyllä vaikka minä en näkisi siellä mitään. Aina siskoni kulkee harjan kanssa tai mopin kanssa tai ei nyt ihan aina mutta todella useasti.

Toinen asia josta siskoni on todella tarkka.. Hän haluaa aina että ruoka on kello 17.00 valmis ja huh siunatkoon jos hän ei ole saanut ruokaa siksi valmiiksi mikä itsensä moittiminen alkaa. Minä olen yrittänyt sanoa ettei se nyt varmaan haittaa jos se on vasta 17.30 valmis mutta ei se auta joten olen tuossa tilanteessa ihan hiljaa..

Kolmas tosiasia on että jos siskoni kauppareissu menee jotenkin pieleen niin se on sitten koko päivä piloilla!
Hän haluaa että kaupassa ei mokata ei puhuta lujaa ei kiljuta eli sielä käydään mokaamatta suoritetaan ostokset maksetaan pakataan ja äkkiä pois.
Se on myös hänessä tosi ärsyttävää kun hän haukkuu itseää koko ajan läskiksi vaikka hän ei ole mutta hän ei vain ymmärrä sitä. Nyt hän on kuitenkin ratkaissut "lihavuus" ongelman menemällä koko vartalo rasvaimuun. =D Onnea hänelle!

Isosiskon kanssa on tapahtunut niin paljon kaikkea hauskaa joista on jäänyt kivat muistot.. Hänen kanssaan syntyy myös hauskimmat inside vitsit joita ketään muu ei ymmärrä (purjo..piipsisko....) tai ei edes halua ymmärtää.. Me saamme kaikista asioista keksittyä jotain hauskaa koska meillä on jakautunut mieli.

Yhden asian siskoni osaa todella hyvin! "Ehei, ei se ole se asia mitä sinä sisko kulta luulet..

Lähiaikoina siskoni elämään ei ole kunnolla aurinko paistanut.. Niin silti hän joka päivä hoitaa lapset, siivoilee ja tekee ruokaa eikä oikeastaan koskaan valita mistään mutta joskus hänestä huomaa ettei hän jaksaisi mutta silti hän vain touhuaa. Joskus kun näen jos siskoni itkee minulle tulee tosi kauhea olo koska eihän kukaan halua nähdä tärkeän ihmisen itkevän!

Minulle on nyt lähiaikoina ollut tärkeää saada siskoni edes hieman nauramaan ja olen tainnut pari kertaa onnistuakkin.

Voisin antaa ihan mitä vain että siskoni olisi aina onnellinen. Niin rakas hän minulle on!♥

Jos en olisi tutustunut siskooni silloin kun tutustuin niin olisin kauhealla tavalle erillainen. Eli kiitos sinulle että olet olemassa ja en osaisi enään kuvitella eläväni ilman isosiskoani koska kuka sitten kuuntelisi murheitani tai neuvoisi minua.. Siskoni koti on kuin minun toinen kotini.♥

Kaikki sanat ja lauseet mitkä tähän postaukseen kirjotin on totta enkä yritä nyt mielistellä siskoani koska minulla ei ole mitään tarvetta.

Koko postauksen idea oli kertoa kuinka tärkeä ja rakas isosiskoni on!

Thank you sister
for being there for me
you were there in my time in need

Thank you sister
for loving me
you had my back when people comfronted me

Thank you sister
when times got bad
you stood by me as no one had

And Thank you sister
like i have before
but this time sister
it means so much more.

Vartaloni

Minä olen aina ollut epävarma vartaloni kanssa, koska minua ollaan haukuttu koulussa läskiksi vain siksi etten ollut samankokoinen kuin muut luokantytöt. Olen aina ollut isompi kuin muut, enkä ole voinut sille mitään.

Ala-asteella minä olin todella lihava, koska söin ihan KAIKEN mitä eteeni tuotiin ja vaikka kuinka paljon. Söin ison karkkipussin vajaassa vartissa, koska hotkein kaikki yhteen menoon. Yhtään aikaan en halunnut antaa karkkipussistani kenellekkään, koska pelkäsin, etten saisi sitten tarpeeksi..Minulla taisi olla pieni ahmimishäiriö silloin.

Kunnes ylä-asteella 8-luokan jälkeen jotain tapahtui? Laihduin vuodessa yli 10kiloa, joka on todella todella paljon. Ei se näkynyt sinänsä, koska painoa lähti aina pikku hiljaa. Laihduin sillä, että pienensin ruoka annoksiani, jätin välipalat pois ja vaihdoin karkit viinirypäleihin, mansikoihin. Aloin kävellä reippaamalla vauhdilla ja pidempiä matkoja.

Ysi luokan coopperissa todistin itselleni, että on kuntoni parantunut. Juoksin 200metriä enemmän kuin edellisvuonna ja juoksin koko 2km.. Ja voin sanoa silloin oloni oli kuin kuollut, sydän pamppasi hulluna ja olin niin ylpeä itsestäni! Nyt kun mietin sitä hetkeä ja niitä opettajan kehuja (joita harvoin sai) niin nytkin suun pielet nousevat korvia kohden.

Nykyään olen  tavoite painossa ja nykyään olen ihan sinut vartaloni kanssa paitsi vatsa voisi olla kiinteämpi mutta siihenkin voisin itse vaikuttaa tekemällä vatsalihaksia iltaisin.

Nykyään käyn jos muistan puntarilla aamuin ja illoin tarkistamassa painoni. Olen ihan kauhusta kankea jos päivän aikana on tullut painoa lisää 0.2grammaakin on jo paljon.. Mietin aika useasti mitä voin laittaa suuhuni, mutta joskus otan iisimmin ja haen kaupasta sen suklaalevyn niinkuin kaikki joskus. Olen aika tarkka nykyään, koska en halua palata siihen mitä joskus olin.

Epävarmuuteni huomaa siitä vielä, että jos minulla ja kaverillani olisi ihan täsmälleen samanlaiset vaatteet päällä ja hän olisi minua hoikempi. Pitäisin niitä vaatteita hienompina mmitkä ovat hänen päällään vain siksi, että hän on minua hoikempi. Ihmettelin suuresti kun kysyin kaveriltani minkä kokoisia housuja hän käyttää ja hän vastasi saman koon, kun minun housuni oli vaikka hän on minua paljon pienempi. 

Minä en edes ymmärrä miksi pidän itseäni lihavana, mutta ehkä se johtuu median luomasta kuvasta. Telkkarissa ja lehdissä kaikki mallit ovat ihan anorektikon laihoja enkä koskaan haluaisi näyttää niin luuviululta silti he saavat tuntemaan itseni lihavaksi.

Pidän kuntoani nykyään yllä käymällä lenkillä, tanssimassa ja muuten liikkumalla. En ole yrittänyt missäkään kohtaa tahallani pudottaa painoa mutta se alkoi itsestään putoamáan kun muutin syömistapojani.

Mutta muistakaa kaikki että olette kauniita vartalostanne tai painosta riippumatta!

Jos ala-asteella jo haukutaan läskiksi niin voin sanoa nimimerkillä kokemusta on, että se jättää ikuiset arvet. Ja antakaa kaikkien olla sellaisia kuin ovat. Huolehtikaa vain kaikki itsestänne ettekä muista!

Kunnioittakaa itseänne sellaisena kuin olette ja älkää välittäkö muiden puheista. Niin minäkin teen.