Ala-asteella minä olin todella lihava, koska söin ihan KAIKEN mitä eteeni tuotiin ja vaikka kuinka paljon. Söin ison karkkipussin vajaassa vartissa, koska hotkein kaikki yhteen menoon. Yhtään aikaan en halunnut antaa karkkipussistani kenellekkään, koska pelkäsin, etten saisi sitten tarpeeksi..Minulla taisi olla pieni ahmimishäiriö silloin.
Kunnes ylä-asteella 8-luokan jälkeen jotain tapahtui? Laihduin vuodessa yli 10kiloa, joka on todella todella paljon. Ei se näkynyt sinänsä, koska painoa lähti aina pikku hiljaa. Laihduin sillä, että pienensin ruoka annoksiani, jätin välipalat pois ja vaihdoin karkit viinirypäleihin, mansikoihin. Aloin kävellä reippaamalla vauhdilla ja pidempiä matkoja.
Ysi luokan coopperissa todistin itselleni, että on kuntoni parantunut. Juoksin 200metriä enemmän kuin edellisvuonna ja juoksin koko 2km.. Ja voin sanoa silloin oloni oli kuin kuollut, sydän pamppasi hulluna ja olin niin ylpeä itsestäni! Nyt kun mietin sitä hetkeä ja niitä opettajan kehuja (joita harvoin sai) niin nytkin suun pielet nousevat korvia kohden.
Nykyään olen tavoite painossa ja nykyään olen ihan sinut vartaloni kanssa paitsi vatsa voisi olla kiinteämpi mutta siihenkin voisin itse vaikuttaa tekemällä vatsalihaksia iltaisin.
Nykyään käyn jos muistan puntarilla aamuin ja illoin tarkistamassa painoni. Olen ihan kauhusta kankea jos päivän aikana on tullut painoa lisää 0.2grammaakin on jo paljon.. Mietin aika useasti mitä voin laittaa suuhuni, mutta joskus otan iisimmin ja haen kaupasta sen suklaalevyn niinkuin kaikki joskus. Olen aika tarkka nykyään, koska en halua palata siihen mitä joskus olin.
Epävarmuuteni huomaa siitä vielä, että jos minulla ja kaverillani olisi ihan täsmälleen samanlaiset vaatteet päällä ja hän olisi minua hoikempi. Pitäisin niitä vaatteita hienompina mmitkä ovat hänen päällään vain siksi, että hän on minua hoikempi. Ihmettelin suuresti kun kysyin kaveriltani minkä kokoisia housuja hän käyttää ja hän vastasi saman koon, kun minun housuni oli vaikka hän on minua paljon pienempi.
Minä en edes ymmärrä miksi pidän itseäni lihavana, mutta ehkä se johtuu median luomasta kuvasta. Telkkarissa ja lehdissä kaikki mallit ovat ihan anorektikon laihoja enkä koskaan haluaisi näyttää niin luuviululta silti he saavat tuntemaan itseni lihavaksi.
Pidän kuntoani nykyään yllä käymällä lenkillä, tanssimassa ja muuten liikkumalla. En ole yrittänyt missäkään kohtaa tahallani pudottaa painoa mutta se alkoi itsestään putoamáan kun muutin syömistapojani.
Mutta muistakaa kaikki että olette kauniita vartalostanne tai painosta riippumatta!
Jos ala-asteella jo haukutaan läskiksi niin voin sanoa nimimerkillä kokemusta on, että se jättää ikuiset arvet. Ja antakaa kaikkien olla sellaisia kuin ovat. Huolehtikaa vain kaikki itsestänne ettekä muista!
Kunnioittakaa itseänne sellaisena kuin olette ja älkää välittäkö muiden puheista. Niin minäkin teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti