Keskustelupalstat

Eksyin eilen lukemaan suomi24.fi:n keskustelupalstoja ihan huvikseni. Yleensä luen niitä mitkä liittyy monikulttuurisiin perheisiin. Välillä kun niitä lukee niin herää suuri myötä häpeä keskustelun aloittajaa kohtaan.

Yhdessäkin keskustelussa yksi nainen kysyy "Seurustelen muslimin kanssa, itse olen kristitty. Jos meille tulisi lapsi, mikä määrää lapsen uskonnon? tietenkin mies haluaisi että tuleva lapsemme olisi muslimi ja minä haluan lapsesta kristityn, mutta onko suomessa joku laki, kenen mukaan lapsi menee? " Eikö tuosta kannattaisi ihan keskustella oman miehensä kanssa koska tuskinpa kukaan nyt voi teille sanoa kuka "määrää" mihin uskontoon lapsi kasvatetaan. Se on ihan teidän oma asia. Minä en ole nyt ihan varma miten tuo menee mutta ihanko olisin lukenut jostain, että lapsen uskonto määräytyy isän uskonnon mukaan mutta en ole ihan varma.

Jotkut haukkuvat keskustepalstoillaan miehiään " Mieheni on täysuskovainen ja itse en ole sitämieltä että raamatun tapahtuvat ovat "maailmanhistoria" ja jos esim. teen jotain epäsoveliasta siitä tulee huuto? MÌSSÄ NORMAALEJA IHMISIÄ KASVAA?! Itse olen siinä rajoilla onko mitään järkeä koko "herrassa " Tuostakin olen sitä mieltä, että puhukaa yhdessä äläkä pura minnekään nettipalstoille.

Monesti tuollakin palstalla ihmiset kysyvät sellaisiakin kysymyksiä joihin saisi varmaan vastauksen siltä omalta mieheltäkin. Välillä herää vain kysymys mieleeni, että miksei esim. ennen lapsen syntymää puhuta tuollaiset uskontoasiatkin valmiiksi ettei tarvitsisi netissä kysellä vierailta ihmisiltä apua. Jokainen perhe päättää itse varmaan mihin uskontoon lapsensa kasvattavat eikä siihen oikein muut voi mitään sanoa.

Sitä en todellakaan ymmärrä, että jos erotaan miehen kanssa niin sitä mennään haukkumaan jollekin keskustelupalstalle! Minusta se on todella halpamaista eikä oikein anna hyvää kuvaa itsestäkään. En ymmärrä missään kohtaan puolison haukkumista netissä vaikka olisi mitä tehnyt se ei vain sovi omaan arvomaailmaani koska eikö sellaiset asiat voi pitää ihan teidän tietona.

En kielläkkään ettei keskustelupalstoilta saisi apua ongelmiin mutta itse en usko siihen että saisi. Kaikilla ihmisillä on vaan asioista eri mielipide eikä melkein kenelläkään ole sama mielipide mistään esim. mikä uskonto on oikea. Myönnän, että itsekkin välillä luen keskustelupalstoja jos vaikka saisin neuvoja miten saisin Naperon olemaan hiljaa kun ovikello soi mutta en mihinkään muihin asioihin katsoisi apua keskustelupalstoilta.

Välillä jopa ihmiset osaavat keskustella ihan siististikin keskustelupalstoilla mutta yleinsä siellä puhutaan niin epäsiistejä että välillä mietin että miksi tuon on edes pitänyt kirjoittaa tuon kommenttin. Aikuiset ihmiset ovat somessa kuin pieniä lapsia hiekkalaatikolla.

Siis hyvät ihmiset keskustelkaa omien miesten kanssa asioista enempää kuin alatte kysymään apuja jostain keskustelupalstoilta koska veikkaisin että saisitte jopa paremman vastauksen teidän omalta mieheltänne kuin somesta. Parisuhde ei etene jos ette keskustele asioista. (;

Minun epänormaali perheeni

Minä en ole koskaan pitänyt minun perhettäni normaalina koska perheessämme ei ole koskaan ollut isää vaan aina pelkkä äiti. En osaisi kuvitella jos perheessämme asuisi myös oikea isäni koska olen tottunut asumaan vain äitini ja pikkuveljeni kanssa kolmestaan.

Välillä olen ollut kateellinen kavereilleni siitä kun heillä on "normaali" perhe eli äiti sekä isä ja sisaruksia mutta olen minä kuitenkin ihan tyytyväinen minun epänormaaliin perheeseen.

Äitini on aina ollut hiukan epä-äitimäinen eli jos minä en tuntisi äitiäni enkä tietäisi että hänellä on lapsia niin luulisin hänen olevan lapseton. Äitini ei osaa tehdä ruokaa eikä tykkää siivota joten minä pidän taloa siistinä. Hän myös tykkää käydä baarissa todella usein melkein joka viikonloppu.. Eihän ennen käynyt näin usein mutta nyt kun me olemme isompia niin menojalka on ruvennut vipittämään. Hänellä on myös todella lyhyt pinna eli hermostuu todella nopeasti jonka itsekkin olen perinyt. Vaikka äitini on hiukan hömelö bilehile niin hän kuitenkin aina haluaa/yrittää että meillä on kaikki hyvin ja tekee kaikkensa meidän eteen.

Ei kaikki äipät voi olla samanlaisia (; Monet kaverini sanovat äitiäni rennoksi ja hauskaksi joka hän onkin aina välillä.

Me ollemme aika samanlaisia äipän kanssa joten riitelemme myös aika paljon. Olemme molemmat lyhyt pinnaisia joten on usein riitoja tiedossa. 

Vaikka äitini on rento yksi asia on hänelle ehdoton ei eli hän ei anna minun edes maistaa alkoholia ollenkaan jos edes ehdotan maistavani hirveä valitus. Sanoin äipälle, että ajattelin juoda siiderin uuden vuoden kunniaksi niin hän sanoi jos juon niin en pääse Berliiniin keväällä joten en sitten taidakkaan maistaa sitä yhtä edes. 

Ihana äitini loppujen lopuksi on!

Pikkuveljeni on täysi hulttio joka johtuu siitä, että hänellä on adhd joka vaikuttaa häneen tosi paljon. Hän on koko ajan liikkeessä, pitäisi koko ajan tehdä jotain ja puhuu kuin papupata. Me olemme toistemme vastakohtia ainakin joissakin asioissa. Äippä aina sanoo että olen se helpompi lapsi.

Veljeni on todella mukava muuten paitsi välillä olemme eri mieltä asioista mutta kaikki sisarukset ovat aina välillä. Joskus meillä on tosi hauskaa yhdessä. 

Isosisko on vain isosisko. Hän on minulle tärkeä ihminen johon turvaudun pahan paikan tullen ja ihan muutenkin. Ensimmäinen ihminen jolle soitan/viestitän jos minulle tapahtuu jotain jännää/hauskaa/pelottavaa tms. Tärkeä ihminen. Hänestä voitte lukea lisää Täältä.

Minusta aina välillä tuntuu, että olen perheessämme kolmas pyörä koska pikkuveljeni ja äitini tulevat juttuun paremmin kahdestaan kun jos minä olen kanssa mukana. Olen meidän perheen outo lintu koska olen aina yksin huoneessani kun he ovat yhdessä olohuoneessa. Välillä minusta tuntuu tosi pahalta kun kuulen heidän nauravan yhdessä ja istun yksin huoneessani mutta voisinhan minäkin mennä heidän kanssaan olohuoneeseen mutta en vain halua. :/  En halua pilata heidän yhteisoloa tulemalla heidän "väliin". Tulen paljon paremmin toimeen isosiskoni perheen kanssa kun oman perheeni koska tunnen kuuluvani isosiskon luona johonkin tärkeään. Luulen, että pikkuveljeni on äipälle tärkeämpi sen takia koska hän on poika ja kuopus äitin "vauva" kun taas minä olen esikoinen, tyttö ja seurustelen. Äitini suhtautuminen minuun muuttui paljon välinpitämättömämmäksi kun kerroin seurustelevani. Veljestäni hän huolehtii kuin mistäkin vauvasta. Välillä pistää oikein ärsyttämään äitini lässytys veljelleni. Kai tämä joskus sitten muuttuu kun minä ja veljeni kasvamme vanhemmiksi.