Joskus ihmiset eivät ajattele asioita loppuun asti

Selailen useasti erilaisia muslimi-blogeja tai siis yleisesti etsin uusia blogia luettaviksi ja olen löytänyt ihan liian monta sellaista blogia, joissa tyttö seurustelee muslimi miehen kanssa ja tyttö on itsekin heti kääntynyt muslimiksi parin kuukauden seurustelun jälkeen. Jos minä löydän (ja yleensä löydän) tällaisen blogin niin luen sen ihan mielenkiinnolla kokonaan läpi ja sen jälkeen mietin kuinka pellejä toiset naiset ovat.

Siis ei minulla mitään sitä vastaan ole jos uskontonsa haluaa vaihtaa, mutta minun mielestäni siihen uskontoon kannattaisi hieman ensin perehtyä mihin olet kääntymässä eikä tehdä näin "Haluan alkaa muslimiksi joten eroan kirkosta (koska se on nykyään niin helppoa) ja lisään facebook statukseen muslimi. That`s it.."

Ööö..Mikä järki? No, jokainen tekee tavallaan, mutta suosittelisin hieman perehtymään uskontoon. Minun mielestäni oman uskonnon vaihtaminen on tavallaan "vakava" asia, koska ethän sinä voi uskontoasi moneen kertaan vaihtaa..

Minua toisaaltaan säälittää ne ihmiset ne naiset ketkä rakastuu tulisesti muslimi-uskontoiseen mieheen (hyvä minun on sanoa entisenä kurdin tyttöystävänä) Ja sitten he haluavat kanssa muslimiksi eikä perehdy mitenkään mihinkään asioihin.. Kyllä se on nykyään helppoa!

Jos totta puhutaan niin minä en ole kertaankaan tosissani miettinyt suhteemme aikana että alkaisin muslimiksi, koska omasta mielestäni olen aika "nuori" vielä päättämään sellaisesta. Mutta saa nähdä sitten tulevaisuudessa jos vaikka minä itsekkin tekisin pellet ja vaihtaisin uskontoni perehtymättä siihen. Ikinä ei voi tietää..

Muslimit ei ainakaan yleinsä juo alkoholia (?) tai ei ainakaan hirveän usein, niin sitten nämä suomi-muslimi-naiset-himouskovaiset vetävät perseet joka viikonloppu baarissa..

Huivin käyttö on aika yleistä muslimi naisten keskuudessa. Minä en voisi ainakaan nyt kuvitella että piilottaisin hiukset huivin alle koska huivin käyttö on sitovaa jos laitat kerran huivin päähän niin sen pitää sen jälkeen olla aina päässä tai siis julkisilla paikoilla tai ainakin paikoissa joissa on vieraita miehiä. Mutta voithan tehdä itsestäsi pellen ja käytät huivia vain silloin kun sinua itseäsi huvittaa..

Nyt vielä lopuksi mieti todella syitä miksi haluat vaihtaa uskontosi koska eihän se rakastuminen voi olla ainut syy.. Eihän rakkaus aina kestä..

Sain varmaan monen tämän lukeneen niskakarvat pystyyn että miten saatoin kirjottaa asiasta, kun en mitään asioista tiedä?! No enhän minä ole väittänykkään että tietäisin asioista jotain ja tämä on vain mielipiteeni. 

-Adalet

Äiti & Minä

Äitini ja minun välini ovat taas alkaneet rakoilla.. Meillä on kausia, joilloin me emme riitele yhtään, mutta nyt riitelemme melkein koko ajan..Mistään ei voi puhua ettemme tappelisi.. Välillä olen kateellinen kavereilleni kenen äitisuhteet ovat hyvät.

Kun olin pieni vauva niin olin äitini kanssa koko ajan valokuvista päätellen. 2-vuotiaana äiti osti minulle vaaleanpunaisen pyörän ja opetti minut ajamaan sillä. <3

Neljä vuotta täyttäessäni ja pikkuveljeni syntymän jälkeen kaikki kääntyi päälaelleen. Äitilleni iski pieni masennus ja eikä pystynyt hoitamaan kahta pientä lasta, joten vietin aikaani todella todella paljon aikaa mummulassa. Silloin minusta tuli mummun tyttö ja olen vieläkin. Sitten kaikki rauhottui ja aloin taas viettämään aikaa kotona. Olin aivan kauhea noina aikoina, koska olin niin mustasukkainen pikkuveljelleni mummu aina kertoilee mitä minä tein pikkuveljelleni..

Minulle iski 12-vuotiaana ihan kauhea murrosikä ja olin itsekkin aivan kauhea. Aloin etsimään rajojani ja äitini ei osannut asettaa niitä minulle, joten mummu alkoi asettamaan niitä minulle. Joten pakkasin kassini ja mummula kutsui. Noina aikoina kun edes kävin kotona sain jo riidan aikaiseksi joten kävin kotona vain silloin kun äitini ei ollut kotona. Mummula oli sen hetkinen kotini.

Äitini löysi itselleen miehen, joka muutti meille. Hänestä tuli minun "isäni" ja olin hänen pikku prinsessa. Ja hän pystyi pitään minulle kuriakin. Äitini ja hänen rakkauselämä kesti 7.vuotta, kun he erosivat se oli meille kaikille rankkaa varsinkin pikkuveljelleni.

Syksynä jolloin äitini erosi niin meille muutti minun oma koiranpentu pitkän vingunnan päätteeksi. Pennusta tuli silmänteräni ja on vieläkin. <3 Koira sai minut muuttumaan rauhallisemmaksi ja alkoi sopu-kausi äitini kanssa. Me kävimme jopa yhdessä lenkeilläkin.

Nykyään pompottelen äitiäni ja kaikki kotona pyörii minun ympärilläni kuulemma.. Itse en sitä huomaa, koska olen tottunut pompottelemaan äitiäni.. Olen yrittänyt lopettaa sen ja kuunnella enemmän äitiäni.. Välillä on hyviä päiviä ja välillä huonoja, mutta en silti saisi purkaa turhautumistani äitiini.

Tämän postauksen tarkoitus on muistuttaa teitä kaikkia vaikka äitinne olisi kuinka pepusta niin täytyy silti muistaa, että meillä kaikilla on vain yksi oma äiti. Joten kannattaa edes yrittää pysyä väleissä niin minäkin yritän. 

-Adalet