Bloggamisesta on tullut minulle niin sanottu harrastus. Kulutan suurimman osan viikonlopusta luonnostelemalla, suunnittelemalla ja kirjoittamalla postauksia. Blogin alussa postailin paljon harvemmin kuin nykyään. Bloggaus vie mukanaan.
Minä bloggaajana yritän kirjoittaa sellaisista asioista mitkä kiinnostaisivat lukijoitakin mutta niistä asioista on helpompi kirjoittaa mitkä itseään kiinnostaa/mietityttää. Kirjoitan kaikki asiat niin kuin ne ovat esim. Jos kirjoitan kuulumispostauksen niin kirjotan siihen mitä minulle oikeasti kuuluu enkä muuntele faktoja tai jos meillä menee Murmelin kanssa huonosti niin sitten meillä menee turhaan tosiasioita alkaa blogissa valehtelemaan. Minä yritän kirjoittaa hyvää tekstiä jota on helppo lukea mutta minulle tulee tooosi paljon kirjoitusvirheitä. Minä kirjoitan blogiini kaikista asioista.
Bloggaus minulle itsessään on rentoutumista kun kirjoitan unohdan ihan kaiken mitä ympärilläni tapahtuu koska keskityin vain siihen kirjoittamiseen. Jos minua jokin asia suututtaa/ärsyttää yleensä kirjoitan asiasta blogiini niin se helpottaa oloani. Kirjoittaminen on minulle terapiaa. Minä voisin kirjoittaa vaikka kolmekin postausta päivässä jos minun ei tarvitsisi käydä lukiossa. Minä tykkään kirjoittaa aika pitkiä postauksia tai sitten vain kerron asioista juurta jaksaen. En osaisi enää kuvitella olematta kirjoittamatta blogia koska tästä on tullut jo tapa.
Minä itse en ole vielä tyytyväinen blogini ulkonäköön koska haluan että blogini muistuttaa minua eikä tämä ulkoasu nyt hirveästi kuvaa minua mutta menkööt nyt vielä hetken. Kun etsin uusia blogeja luettavaksi kiinnitän tosi paljon huomiota tekstien lisäksi blogin ulkoasuun koska se kertoo minun mielestäni kirjoittajasta paljon.
Yksi tärkein asia mikä vie blogia eteenpäin on lukijat, seuraajat ja edintoten kommentit. Minä ainakin saan blogin kommenteista lisävoimaa kirjoittaa uusia postauksia ja toivonkin, että blogiini kommentoitaisiin enemmän. Minulle on ihansama onko kommentti negatiivinen vai positiivinen koska otan ne kaikki ilosylin vastaan. Niissä negatiivisin sävytteisissä kommentteisessa voi olla jotain sellaista mikä edistää kirjoittajana tai huomaat virheesi. Kaikista kivoimpia on kuitenkin ne kehut (:
Paitsi nykyään olen huomannut että kun pystyy blogeihin kommentoimaan ihan nimettömänä niin se tekee suurenkiusauksen kommentoida anonyyminä jotain ilkeetä enkä halua yleistää tätä että kaikki anonyyminä kirjoitetut kommentit olisivat ilkeitä vaan on niitä hyviäkin kommentteja. En vain käsitä mitä hienoa on kommentoida anonyyminä jotain ilkeätä toisen blogiin ja saada toisen surulliseksi?! Toiset ihmiset ovat ilkeitä.
Itse tykkään lukea blogeja jotka kertovat lapsista niin sanottuja mammablogeja ja lifestyle-blogeja. Mitään lemppareita en osaa itselleni määritellä koska minulla on "lemppareita" niin monia. Huomaan melkein ensimmäisen luetun postauksen jälkeen että tykkäänkö blogista vai en. Muotiblogeista en niinkään välitä koska en itse seuraa mitenkään erityisesti muotia..
Glasperlenspiel - Nie Vergessen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti